Opiskelujeni nelosvuoden keväällä koin kauhunhetkiä, kun eräs professori laitokselta otti yhteyttä ja tiedusteli, kiinnostaisiko minua kirjoittaa gradu pysäköintipolitiikasta. No ei kiinnostanut! Itsehän en osaisi parkkeerata edes tyhjälle tontille! Kyselin silloiselta esimieheltäni, miten tällaisesta tilaisuudesta voi edes kieltäytyä kohteliaasti. Fiksu pomo käski kuitenkin vielä harkita asiaa, koska pysäköinti oli kuulemma ihan kiinnostava juttu.
Ja olihan se. (Sivumennen sanoen, pysäköinnin markkina on äärimmäisen kiinnostava ja paikoitellen suorastaan surkuhupaisa poliittinen tuotos.) Päädyin siis kesäksi kirjoittamaan graduani Economicumin kakkoskerroksen tutkijankoppiin. Opiskelu täällä on suloista verrattuna Enator-tietokoneluokan arkeen – kandiopiskelijoiden kovaääninen juoruilu tai muiden ihmisten huoleton Iltalehden selailu eivät pääse ärsyttämään oman stressitason lähestyessä raja-arvoaan. Käytännön järjestelyt toimivat minun kohdallani niin, että olen tutkimusassistenttina laitoksen palkkalistoilla, ja ulkopuolinen tilaaja maksaa laitokselle selvitystyöstä, mutta järjestelyt ovat aina tapauskohtaisia.
Gradun kirjoittaminen, toimeksiantona tai ei, taitaa yleensä aina olla sekä kiinnostavaa että haastavaa. Sixten Korkmanin sanoin, mikä tahansa asia muuttuu kiinnostavaksi kun sitä alkaa hiukan ymmärtää. Haasteellisuuden työhön tuo ennen kaikkea sen yksinäisyys. Harkkapaketteja voi aina pohtia muiden kansislaisten kanssa, mutta gradua kirjoittaessa alat olla jo niin syvällä omassa aiheessasi, että muilta on hankala pyytää apua sillä se saattaisi vaatia pitkällistäkin perehtymistä aiheeseen. Omaksi onnekseni itselleni siunaantui äärimmäisen reilu ja kannustava ohjaaja, jota ilman olisin varmaan jo lyönyt hanskat tiskiin. Ohjaajasuosituksia voi siis kysellä allekirjoittaneelta!
Tässä vielä vastaus muutamaan kysymykseen, joita minulle on esitetty aiheeseen liittyen.
Haluan tehdä gradun toimeksiantona, mitä minun kannattaisi tehdä?
Paras strategia on olla suoraan yhteydessä tuttuihin professoreihin ja kysellä, jos esimerkiksi joku kaipaisi tutkimusassistenttia kesäksi. Erinomainen tai ainakin hyvä kurssimenestys on tässä taustavaatimuksena, ja usein proffat ehdottavat graduaiheita suoraan omilla kursseillaan parhaiten menestyneille opiskelijoille. Toimeksiannoista voi toki sopia myös esimerkiksi oman nykyisen työnantajansa kanssa.
Kannattaako gradu kirjoittaa toimeksiantona?
Toimeksiannoissa ja itsenäisessä työssä on kummassakin puolensa. Kun teet työtä itsenäisesti, saat valita aiheen ja aikataulun niin kuin ne sinulle parhaiten sopivat. Toimeksiannon tilaajan toiveet luonnollisesti rajoittavat työtä (gradu pakettiin 3 kuukaudessa, been there). Itselläni tämä tarkoitti jopa tutkimusasetelman vaihtumista empiriasta simppeliin teoriaan, kun sopivaa dataa ei löytynytkään. Toimeksiannoissa on kuitenkin hyviäkin puolia – aihevalinnasta ei tarvitse murehtia liikaa, saat työstä yleensä palkkaa ja ohjaajasi on luultavasti hiukan keskimääräistä motivoituneempi auttamaan sinua. Jos haluat tehdä empiiristä työtä, toimeksiannon yhteydessä kiinnostavan aineiston löytyminen on yleensä hiukan todennäköisempää. Ehkä isoimpana bonuksena on kuitenkin se, että gradua on kiva kirjoittaa, kun tietää sen menevän oikeasti jonkun luettavaksi – kuten ohjaajani sanoi, parhaimmillaan työ saattaa jopa vähän parantaa maailmaa.
Millaista on olla töissä laitoksella?
Pelottavaa. Kun viettää kahvitaukonsa itseään huomattavasti älykkäämpien proffien ja tohtoriopiskelijoiden kanssa, huomaa äkkiä että oma dominoiva strategia on pysyä mahdollisimman hiljaa. Mutta lisäksi myös äärimmäisen inspiroivaa – kahvitauolla joku saattaa oikeasti alkaa derivoida hyötyfunktioita keittiön valkotaululla.
Onnea matkaan!
Terkuin,
Tuuli
